Tutustumista

Terkut lämpöisestä Windhoekista!

Lämpötila on täällä on koko ajan 30 paremmalla puolella, mutta eilen tuli puolen tunnin kaatosadekuuro. Käytiin eilen tapaamassa yliopistolla meidän yhteyshenkilöä ja selvittämässä viisumien kohtaloa. Huonolta vaikuttaa niiden suhteen :( Piti maksaa vielä puolet lisää siitä mitä oltiin maksettu (71€), koska hinnat olikin yllättäen kuulemma noussut...? Eli nyt viisumille on tullut hintaa noin 140€ emmekä vieläkään ole niitä saaneet, eikä ole tietoa milloin saadaan, huonolla tuurilla tämä voi peruttaa meidän Etelä Afrikan reissun :( Perus Afrikan meininkiä kyllä, ollaan se jo huomattu tässä vajaassa viikossa.
Yliopiston jälkeen lähdimme kiertelemään Windhoekin keskustaa ja tutustumaan paikkoihin. Ensin kävimme syömässä ja päätin tällä kertaa taas kokeilla jotain erikoista. Viimeksi maistoin seepraa ja nyt oli vuorossa Oryx.

Oryxia ja couscousia

Sekin oli hyvää lihaa, voisin ehkä hirveen verrata sen makua. Sen jälkeen menimme käymään kuuluisalla kirkolla, joka näkyy aina kaikissa kuvissa, kun googlettaa Windhoekia. Sisältä se oli todella samanlainen, kun perinteiset Suomalaiset kirkot. 

Sen takana näkyi todella korkea rakennus, jossa oli lasiset hissit. Keksittiin, että sieltä voisi saada hienoja kuvia, mennään katsomaan mikä rakennus se on, päästäänkö edes sisään. Se paljastuikin Namibian itsenäisyys museoksi, jonne pääsi vielä ilmaiseksi! 

Upeat näkymät, mutta pelotti tosi paljon mennä sillä lasisella hissillä!! :D

Käytiin kostuttamassa suuta ja nauttimassa maisemista Nean ja Janikan kanssa. Janika on ensihoitaja opiskelija, joka asuu meidän kanssa samassa paikassa. :)

Näyttely oli todella raaka, mutta liikuttava. Mitään ei oltu ainakaan kaunisteltu. Suosittelen käymään, jos täällä päin asioi joskus.

Museon jälkeen löysimme lähettyviltä ihanan puiston, jota kävimme kuvailemassa. 

Kävimme vielä pyörimässä kaupoissa ja sitten takaisin kotiin. Yleensä taxin saa helposti täällä, mutta nyt jouduimme melko kauan etsiskelemään, ennen kuin tuli vastaan. Täällä taxiin ei kannata mennä, jos siellä on muita ihmisiä, koska silloin on suuri vaara joutua ryöstön uhriksi. Myös taxikuskit saattavat ryöstää asiakkaansa, joten on aina yhtä jännittävä kokemus hypätä taxin kyytiin - ja täällä, kun ei julkista liikennettä ole ja kaduillakaan ei ole niin turvallista kulkea niin ei ole oikein muuta vaihtoehtoa. 

Tänään oli vuorossa tutustuminen Katuturan eli slummialueen sairaalaan. Saimme itse päättää millä osastolla työskentelemme ja olemme aina jokaisella osastolla kaksi viikkoa kerrallaan. Päätimme Nean ja Pauliinan (Pauliina on sairaanhoitaja opiskelija Vantaalta) kanssa aloittaa työskentelyn Gynekologiselta osastolta. Siellä siis voi olla abortin tehneitä naisia tai synnyttäneitä jne. Olimme varautuneet, että sairaala on melko hurja, mutta kyllä se silti tuntui karulta nähdä se oikeasti ensimmäistä kertaa. Huomenna menemme tekemään ensimmäisen kunnon vuoron sinne, klo 6.45 alkaa työt. Kiersimme sairaalan osastot läpi (niitä oli kuudessa kerroksessa ja todella monta eri osastoa) ja lähdimme kodin kautta kuntosalille hankkimaan sinne kolmen kuukauden jäsenyydet. Sali oli todella iso ja siisti, sieltä löytyy myös uima-allas. 

Pauliinan, Janikan ja Neksun kanssa smoothiella treenin jälkeen. 

Kello alkaa olemaan jo sen verran, että täytyy käydä nukkumaan. Huomenna jännä päivä edessä. :)

-Miia