Jes, joulukuu!
Moikka!
Tässä kuussa tullaankin jo kotiin! 20 yön päästä ollaan jo kotona! Onpa outoa sanoa noin. Aika täällä on mennyt todella nopeaa, välillä tuntuu että vastahan me tänne tultiin..
Noh tähän viikkoon; tää viikko siis työskenneltiin pelätyssä päivystyksessä. Oltiin koko viikko pitämässä sairaanhoitajan vastaanottoa, joka oli tosi mielenkiintoista ja hektistä puuhaa. Huomattiin ma- ja ti-aamuvuorojen jälkeen että päivystyksessä oli niin paljon paikallisia opiskelijoita ettei meille jäänyt oikein mitään kunnon hommia, joten päätettiin keskiviikkona mennä iltavuoroon ja se oli kyllä tosi hyvä päätös. Keskiviikko iltana pyöritettiin Miian kanssa kahdestaan vastaanottoa ja kyllä riitti tekemistä! Jono oli kokoajan järkyttävän pitkä.
Tässä minä, Miia ja Janika ti-aamuvuorossa sairaanhoitajan vastaanottoa pitämässä.
Keskiviikko-iltana tuli kyllä aika samantyylisiä potilaita vastaanotolle. Oli selkeitä tuberkuloosi-potilaita jotka olivat yskineet jo jonkin aikaa, yöhikoilua oli, korkeaa kuumetta sekä paino oli tippunut.. Näitä oli ihan kiva hoidella ilman asiaankuuluvia maskeja..
Myös lapsipotilaita oli paljon. Heillä kaikilla oli melkein sama vaiva; ripulointi, oksentelu, kuume, vatsakrampit sekä happisaturaatio oli n. 80. Jotkut olivat huonommassa kunnossa kuin toiset.. En ymmärrä miksi vanhemmat toivat huonokuntoisia lapsiaan juuri klo 19 jälkeen, kun oireet olivat kuitenkin jo jatkuneet osalla päiviä, osalla viikkoja.
Meidän vastaanoton tarvikkeet on myös todella puutteelliset. Meillä ei esimerkiksi ole kuumemittaria ellei joku hoitaja suostu lainaamaan meille omaansa. Myös verenpainemittarin mansettia (eli osa mikä kiedotaan olkavarren ympärille ja ilma pumpataan siihen) löytyy vain yhtä kokoa, joka on aina liian pieni hieman isommille ihmisille. Haavanhoito tarvikkeita ei juuri ole, lääkkeitä on vain vähän ja muita tärkeitä laitteita ei sitten olekkaan. Myös kielimuuri vaivaa välillä, jos tulee potilaaksi jotain heimolaisia, jotka puhuvat vain klik kieltä tai jotain muuta heimokieltä. Yksikin päivä keskusteltiin todella pitkää monen hoitajan voimin ennen kuin selvisi, että herralla on peräpukamat vaivana. Mutta yksi mukava asia Suomeen verrattuna on se, että potilaat ovat lähes aina todella ystävällisiä. He kunnioittavat hoitajia ja puhuvat aina mukavasti meille. Syy tähän voi olla myös se, että paikalliset hoitajat huutavat potilaille, jos he eivät heidän mielestään ole tarpeeksi kunnioittavia, että "jos haluat, että hoidan sinua niin puhut minulle kauniimmin" tms.
Tässä hyvä muistutus tubi-potilaita varten.
Ensi viikolla ajateltiin työskennellä koko viikko ilta/yövuoroissa.
Me käytiin perjantaina vähän pyörimässä kaupungilla, minä otin taas letit toiselle puolelle päätä Janikan kanssa. Käytiin myös "joulumarkkinoilla", jotka eivät nyt ihan olleet joulumarkkinat. Huijausta. Siellä oli pari pöytää jossa epämääräisiä, ei jouluun liittyviä tavaroita. Ja vieressä oli lihakauppa, jes, joulutunnelmaa.
Käytiin pyörähtämässä myös craft marketissa, jossa oli paikallisten tekemiä käsitöitä. Illalla maisteltiin juustoja ja ihan vähän viiniä.
Nikita odottamassa omaa juustonpalaa:
Lauantaina meillä oli ajatuksena mennä katsomaan magic-showta, oltiin just ostamassa lippuja kun nähtiin että se onkin peruttu! Sääli. Mentiinkin sit elokuviin katsomaan jotain todella outoa elokuvaa. Oli hauska huomata miten erilaista täällä on olla elokuvissa kun ihmiset eläytyy elokuvaan niin kovaäänisesti. Naurua, kauhun ääniä ei peitelty. Suomessa joku hyssyttelee heti jos vahingossa naurahdat elokuvan hauskalle kohtaukselle..
Tänään ollaan otettu iisisti altaalla ennen meidän joka sunnuntaista joogaa! Harmiksemme kuultiin että tämä olikin tän vuoden vika jooga-kerta.
Päätettiin Miian kanssa että kun meillä kuitenkin on vielä kolme viikkoa täällä jäljellä, niin mitäpäs jos tehdään vielä joku pikku retki jonnekin, jotta saadaan tästä reissusta kaikki irti. Matkakohteeksi valikoitui Zimbabwe!
(Kuvassa victoria falls,sivusto:timbuktutravel.com)
Me lähdetään reissuun viikon päästä maanantaina ja mennään Zimbabween siis bussilla :D Bussimatka kestää kevyet 24 tuntia. Ei uskalleta lentää, johtuen ehkä lentokone onnettomuudesta joka tapahtui reilu viikko sitten zimbabwessa, jossa kuoli viisi ihmistä. Toki lentoliputkin olisi olleet vähän turhan kalliit joten luulen että bussimatka on ihan oikea ratkaisu tälle reissulle.
Ei olla ihan varmoja mitä kaikkea siellä tullaan tekemään, mutta se selviää varmasti ensi viikon aikana.
Kouvolassa taitaa olla ihan kivasti nyt lunta! Nauttikaa! Me niin toivotaan Miian kanssa että kun tullaan suomeen, olisi meitä vastassa kunnon lumikinokset ja pakkanen.
Palataan :)
-Neksu
Tässä kuussa tullaankin jo kotiin! 20 yön päästä ollaan jo kotona! Onpa outoa sanoa noin. Aika täällä on mennyt todella nopeaa, välillä tuntuu että vastahan me tänne tultiin..
Noh tähän viikkoon; tää viikko siis työskenneltiin pelätyssä päivystyksessä. Oltiin koko viikko pitämässä sairaanhoitajan vastaanottoa, joka oli tosi mielenkiintoista ja hektistä puuhaa. Huomattiin ma- ja ti-aamuvuorojen jälkeen että päivystyksessä oli niin paljon paikallisia opiskelijoita ettei meille jäänyt oikein mitään kunnon hommia, joten päätettiin keskiviikkona mennä iltavuoroon ja se oli kyllä tosi hyvä päätös. Keskiviikko iltana pyöritettiin Miian kanssa kahdestaan vastaanottoa ja kyllä riitti tekemistä! Jono oli kokoajan järkyttävän pitkä.
Keskiviikko-iltana tuli kyllä aika samantyylisiä potilaita vastaanotolle. Oli selkeitä tuberkuloosi-potilaita jotka olivat yskineet jo jonkin aikaa, yöhikoilua oli, korkeaa kuumetta sekä paino oli tippunut.. Näitä oli ihan kiva hoidella ilman asiaankuuluvia maskeja..
Myös lapsipotilaita oli paljon. Heillä kaikilla oli melkein sama vaiva; ripulointi, oksentelu, kuume, vatsakrampit sekä happisaturaatio oli n. 80. Jotkut olivat huonommassa kunnossa kuin toiset.. En ymmärrä miksi vanhemmat toivat huonokuntoisia lapsiaan juuri klo 19 jälkeen, kun oireet olivat kuitenkin jo jatkuneet osalla päiviä, osalla viikkoja.
Meidän vastaanoton tarvikkeet on myös todella puutteelliset. Meillä ei esimerkiksi ole kuumemittaria ellei joku hoitaja suostu lainaamaan meille omaansa. Myös verenpainemittarin mansettia (eli osa mikä kiedotaan olkavarren ympärille ja ilma pumpataan siihen) löytyy vain yhtä kokoa, joka on aina liian pieni hieman isommille ihmisille. Haavanhoito tarvikkeita ei juuri ole, lääkkeitä on vain vähän ja muita tärkeitä laitteita ei sitten olekkaan. Myös kielimuuri vaivaa välillä, jos tulee potilaaksi jotain heimolaisia, jotka puhuvat vain klik kieltä tai jotain muuta heimokieltä. Yksikin päivä keskusteltiin todella pitkää monen hoitajan voimin ennen kuin selvisi, että herralla on peräpukamat vaivana. Mutta yksi mukava asia Suomeen verrattuna on se, että potilaat ovat lähes aina todella ystävällisiä. He kunnioittavat hoitajia ja puhuvat aina mukavasti meille. Syy tähän voi olla myös se, että paikalliset hoitajat huutavat potilaille, jos he eivät heidän mielestään ole tarpeeksi kunnioittavia, että "jos haluat, että hoidan sinua niin puhut minulle kauniimmin" tms.
Ensi viikolla ajateltiin työskennellä koko viikko ilta/yövuoroissa.
Me käytiin perjantaina vähän pyörimässä kaupungilla, minä otin taas letit toiselle puolelle päätä Janikan kanssa. Käytiin myös "joulumarkkinoilla", jotka eivät nyt ihan olleet joulumarkkinat. Huijausta. Siellä oli pari pöytää jossa epämääräisiä, ei jouluun liittyviä tavaroita. Ja vieressä oli lihakauppa, jes, joulutunnelmaa.
Käytiin pyörähtämässä myös craft marketissa, jossa oli paikallisten tekemiä käsitöitä. Illalla maisteltiin juustoja ja ihan vähän viiniä.
Tänään ollaan otettu iisisti altaalla ennen meidän joka sunnuntaista joogaa! Harmiksemme kuultiin että tämä olikin tän vuoden vika jooga-kerta.
Me lähdetään reissuun viikon päästä maanantaina ja mennään Zimbabween siis bussilla :D Bussimatka kestää kevyet 24 tuntia. Ei uskalleta lentää, johtuen ehkä lentokone onnettomuudesta joka tapahtui reilu viikko sitten zimbabwessa, jossa kuoli viisi ihmistä. Toki lentoliputkin olisi olleet vähän turhan kalliit joten luulen että bussimatka on ihan oikea ratkaisu tälle reissulle.
Ei olla ihan varmoja mitä kaikkea siellä tullaan tekemään, mutta se selviää varmasti ensi viikon aikana.
Kouvolassa taitaa olla ihan kivasti nyt lunta! Nauttikaa! Me niin toivotaan Miian kanssa että kun tullaan suomeen, olisi meitä vastassa kunnon lumikinokset ja pakkanen.
Palataan :)
-Neksu
Kommentit
Lähetä kommentti