Suomi vs. Namibia

Moikkelis,

Tasan kahden viikon päästä tähän aikaan ollaan istumassa Qatar airwaysin koneessa matkalla Qatarin Dohaan ja siitä sitten KOTIIN!!! Tähän asti aika on menny tosi nopeasti ja kivasti, mutta varmaa viikko sitte meihin iski ihan hirveä koti-ikävä ja meinaa tuntuu aika kitkuttelulta tää loppuaika. Kaikki täällä on jo nähty ja tehty ja ollaan kierretty nyt kaikki joulumarkkinat mitä ollaan vaan löydetty :D On muuten ollu ihan huonoja kaikki paitsi se eka missä oltiin Walvis Bayssa. Onneksi maanantaina meillä alkaa 24 tunnin bussimatka kohti Botswanaa, siitä Zimbabween ja Sambiaan. Siellä ollaan vajaa viikko reissaamassa ja varmasti se menee nopeasti, kun on uutta näkemistä ja tekemistä niin paljon. Sitten, kun tullaan sieltä kotiin niin on kolme täyttä päivää täällä ja ne onki jo suunniteltu täyteen tekemistä. Työvuorot alkaa vetelemään viimeisiä ja täytyy kyllä rehellisyyden nimissä sanoa, että ei tule ikävä Katuturan sairaalaa- ainoastaan muutamia ihania lääkäreitä ja hoitajia. Ajattelin tässä tekstissä vähän enemmän avata työjuttuja, mutta mulla meniki aika kaiken muun kirjottamiseen niin ehkä sitten seuraavassa tekstissä. Eli tämän kirjoutksen aihe on Namibian ja Suomen erot. Idea tähän tuli siitä, kun ollaan nyt etenki edeltävä viikko ehkä joka päivä hoettu, että "onneksi ollaan kohta Suomessa ja siellä ei ole näin" :D

Joulukoristeet Wernhill park nimisessä kauppakeskuksessa.

- Ihmiset ovat todella ystävällisiä aina ja kaikille, kadulla tulee aina tuntemattomat juttelemaan ihan niitä näitä ja kaikki keskustelut alkaa "Hey, how are you" vaikka kysyisit vaan missä on lähin automaatti. Jos et aloita keskustelua tällä kysymyksellä, olet epäkohtelias. Tähän oli hankala tottua varsinkin töissä, kun kiireellä etsi jotain ja piti ensin keretä käydä keskustelu "Hey sister how are you?" "I´m fine thank you, do you know where is...." Sama juttu kaupan kassalla ja mikä hauskinta, töissä, kun pidettiin sairaanhoitajan vastaanottoa niin potilas kun astui huoneeseen alkoi keskustelu aina "Hey, how are you" ja vaikka potilaan pää olisi ollut kainalossa niin hän aina vastasi "Good, how are you sister" :D (hoitajia siis sanotaan täällä aina sistereiksi eli siskoiksi, jos en ole aiemmin kertonut, muistelen kyllä että Neksu siitä kirjoitti)

Tällainen juliste löytyi eräältä ilmoitustaululta keskustasta. Löysin erään artikkelin jonka mukaan ainaki 40 vauvaa tai sikiötä heitetää roskiksee tai viemäristä alas pelkästään tässä pääkaupungissa Windhoekissa joka kuukausi!!! Ihan kamalaa :( 

- Turvattomuus. Kuten varmaan aiemminkin olen kertonut niin turvattomuus on täällä niin iso miinus, että alkuun en meinannut millään siihen tottua. AINA kun poistut kotoonta, piilotat puhelimen rintsikoihin, rahat rahavyöhön joka on housuissa tai paidan alla piilossa ja jos on paljon rahaa mukana niin vielä osa rahoista johonkin toiseen piiloon sekä lompakkoon pieni summa, että voi maksaa taxin. Puhelimen otan vain todella harvoin käteen julkisella paikalla ja monesti jätän sen jopa kokonaan kotiin. Sunnuntait on todella hiljaisia päiviä niin silloin ei kannata liikkua pihalla, koska on suuri riski tulla ryöstetyksi. Oli aika järkytys ekoilla viikoilla, kun yritettiin lähteä sunnuntaina ulos lenkille niin meille sanottiin, että ei ehkä kannata, mutta jos välttämättä haluatte niin Neksun kannattaa ainakin ottaa älykello pois kädestä. Yritetään myös aina kotiin ennen auringonlaskua, koska sen jälkeen ei ole turvallista liikkua tai jos on pakko niin ei ainakaan kävellen tai paikallisella taxilla vaan soitetaan aina dial cab joka on normaalia taxia kalliimpi, mutta turvallisempi vaihtoehto. Monesti sitä vaan joutuu odottamaan tunninkin. On myös tiettyjä alueita missä liikkumista vältämme kokonaan, kuten työpaikkamme ympäristö eli Katuturan slummialue.

Ekan viikon taximatkalta, ku ei vielä tienny et ei ehkä kannata olla siellä puhelin kädessä :D 

- Turvattomuudesta päästääkin liikkumiseen täällä. Kyllä on ikävä omaa autoa ja sitä, että voi itse päättää milloin lähtee ja minne lähtee. Täällä kaikki matkustus tapahtuu siis taxilla, koska julkista liikennettä ei ole ja ehkä kahdella ihmisellä oon nähny polkupyörän kaikkien näiden viikkojen aikana. Paikalliset taxit on toki edullisia, kaupungin sisällä kyyti PER HLÖ maksaa 12 Namibian dollaria eli noin 0,75 euroa ja kaupungin ulkopuolelle 24 Nadia eli 1,5 euroa. Koska kaikki kyydit on per hlö niin yrittää kuskit tietysti saada auton täyteen aina. Koskaan ei tiedä millaisten hiippareitten kanssa joutuu taxin jakamaan ja on ollu monta kertaa rytmihäiriöitä ku ollaa reissattu oudoilla kujilla. Monesti kuskit on kuitenkin ihan mukavia ja ovat yleensä kovin kiinnostuneita Suomesta. Taxikuskeilla on vain sellainen ärsyttävä tapa, että kun tien vieressä heitä odottaa ja joku töötti pohjassa viereen pysähtyy ja, kun kysyy vaikka, että "do you know where is eros christmas market?" niin kuskit aina sanovat, että joo tiedän missä se on, hypätkää kyytiin ja kun vähän matkaa on ajettu niin he sanovat, että voitko kertoa missä se on, että heillä ei ole mitään käsitystä. Siinä sitten yhdessä pähkäillään, että minne ollaan menossa, kun kukaan meistä ei tiedä kyseistä paikkaa. JOKA KERTA sama juttu kun mennään johonkin uuteen paikkaan. Taxeissa myös harvoin löytyy turvavyötä tai jos turvavyö löytyy niin ei löydy sitä reikää mihin laittaa se. En todellakaan tiedä miksi ja Namibiassa on vielä suurimmat tilastot liikennekuolleisuudesta asukasta kohti!!

Joku oli unohtanut hiuksensa taxiin :D

-African time. Siis ihan oikeasti. Tämä kyllä alkuun koetteli hermoja niin paljon, varsinkin, kun itse vihaan myöhästelyä. Mun mielestä se on itsekästä ja epäkohteliasta myöhästyä, koska siinä ei arvosteta ollenkaan sen toisen ihmisen aikaa vaan mennään oman mielen mukaan. Tietty tää on ollu tosi hyvä oppitunti mullekki vähän höllätä sen ikuisen kellon ja kalenterin kanssa juoksun suhteen, mutta joku raja silti. Täällä ei mikään tapahdu silloin, kun sovitaan ja yleensä aika heittää tunteja. Meidän vuokraisäntäki monesti vastaa, kun kysytään monelta lähdetään, että "eightish" niin se voi olla mitä vaan 7.01 ja 8.59 välissä. Viraston ovessa, jos lukee, että aukeaa klo 12pm niin se voi oikeasti aueta 13pm tai ei ollenkaan. Jos taxin soittaa niin saattavat sanoa keskukselta, että 10min ja taxi on pihassa, kun todellinen odotusaika on 55min. Tämä african time koskee täällä kaikkia ja kaikkea, mihinkään ei todellakaan ole kiire vaan kaikki tapahtuu rauhalliseen ja omaan tahtiin. Ihan sama oletko sairaalassa vai kaupassa niin mihinkään ei koskaan ole kiire. Esimerkiksi viisumi saatiin puoli tuntia ennen sulkemisaikaa perjantaina ja sunnuntaina oli lähtö Etelä-Afrikkaan, jos ei oltais saatu nii ei oltais voitu lähteä :D Ja hakemuksethan tehtiin jo kesäkuun ekoina päivinä...

- Ruoka on täällä tosi hyvää! Ja ollaa onnistuttu välttymään myös vatsataudilta vaikka monella meidän talossa on ollut pahoja vatsatauteja tai ruokamyrkytyksiä. Toki välillä saa hieman nopeampaan tahtiin kävellä vessaan tai on pieniä vatsan väänteitä, mutta mun mielestä tän suhteen on helpolla selvitty. Me syötii pari ekaa kuukautta maitohappobakteereita ja muuten ollaan vaan hyvin pesty käsiä. Desinfiointiainetta ollaan käytetty vaan töissä paljon sekä kun käydään ulkona syömässä. Ei olla myöskään mitään ruokia tai paikkoja vältelty vaan kaikkea pistetty suuhun seeprasta ostereihin. Namibia on varsinkin lihansyöjälle paratiisi, koska täällä rakastetaan lihaa. Joka nurkasta löytyy kuivalihakoju ja lähes joka ravintolasta löytyy meille Suomalaisille eksoottisia lihoja. Suomalaiseen hintatasoon verrattuna on myös melko edullista syödä ulkona, joten ollaan muutamaan kertaan Neksun kanssa vedetty illallinen pitkän kaavan mukaan noin 30 euron hintaan sisältäen viinit myös. 

Tässä tuoreet osterit meidän laiva reissulta Walvis Bayssa.

- Ihmisillä on myös täällä yleissivistys vähän puuttellinen. Ei ole väliä oletko lääkäri sairaalassa vai vartija kaupassa niin aina saa kuulla mitä ihmeellisimpiä kysymyksiä Suomesta. Yksi sairaanhoitaja esimerkiksi kysyi, että kauan kestää mennä autolla Suomesta Namibiaan. Kun sanoin, että lensimme emmekä tulleet autolla niin sitten hän kysyi, että monta päivää kestää lentää. Vastasin, että 16 tuntia ja hän vain tivaa, että kuinka monta päivää se on?? Ja sitten taas jatkoi, että kauan kestäisi ajaa... Onkohan kukaan kokeillut :D Kerran myös yksi taxikuski kyseli, että onko meillä Suomessa leijonia ja norsuja. Kerroin, että ei ole, että meillä on esimerkiksi susia ja karhuja. Miehellä ei ollut mitään käsitystä millaisia eläimiä ne ovat ja, kun sanoin, että karhu on Euroopan suurimpia petoeläimiä niin hän kysyi onko se yhtä iso kuin norsu... Neksulta oli joku lääkäri kysellyt, että onko Suomi Amerikassa ja multa kyseli toinen, että puhutaanko Suomessa ja Islannissa samaa kieltä, kun ne on niin lähekkäin. Myös joka päivä useampaan kertaan meiltä kysytään mitä kieltä puhumme, kun keskutellaan keskenään ja aina se on kysyjille yhtä hauskaa, että meidän kieli on finnish. Siinä he JOKA KERTA hokevat, että Finland, finnish people, finnish language ja myhäilevät yksinään miten hauskalta se kuulostaa. Monesti meiltä myös kysytään, että puhummeko espanjaa tai ranskaa, koska kuulostaa aivan siltä. Ja jos emme puhu niin ainakin ihan varmasti ymmärrämme sitä! Paikallisille suuri ihmettelyn aihe on myös se, että Suomessa ei puhuta muuta kuin Suomea (ja Ruotsia), koska täällä on melkein 20 eri kieltä ja monet puhuvat jopa viittä eri kieltä vaikka eivät muuten olisi kovin koulutettuja. He ovat myös ihmeissään miten puhumme englantia näin hyvin vaikka se ei ole edes meidän äidinkieli (täällä se siis on yksi äidinkielistä vaikka sitä ei uskoisi, koska monet puhuvat niin epäselvästi eikä sanavarasto ole kovin laaja). Tässä siis vain murto-osa hauskoista kysymyksistä, mutta tällaisiin pääsemme täällä usein vastailemaan. 

Joku yhteinen laji löytyy molemmista maista :D Tämä röyhkeä tipu seurasi meitä Etoshan kansallispuistossa ja kilju koko ajan ikkunan takana.

Mutta siinä nyt muutamia asioita jotka on varmasti päivittäin mielessä täällä. Säästä myös sen verran, että hiton kuuma ja kuiva ja luonto on hiekkaa joka puolella. Suosittelisin tätä lomakohteeksi vain sellaiselle, jota kiinnostaa safarit ja aavikkomaisemat, ne on täällä ihan ykkösluokkaa, mutta muuta ei sitten olekkaan. En usko, että itse enää koskaan tänne palaan, mutta kokemuksena on tietysti ollut todella upea enkä missään nimessä kadu. Ei vaan jää sellaista oloa mitä monille vaihtareille jää, että voi kun tänne pääsisi joskus takaisin. Kaikki on jo tehty ja nähty mitä halusi. :) Lähdetään Neksun kanssa erittäin hyvin mielin kotiin! Victorian putousten jälkeen viedään vielä monta kassillista tavaraa home of good hopeen ja käydään hyvästelemässä kaikki ihanat ihmiset siellä. Se paikka kyllä jää ikuisesti mun mieleen ja on ollu ilo päästä auttamaan sellaisessa paikassa. Niiden nettisivuilta http://homeofgoodhope.ngo/ löytyy lahjoitusohjeet, jos on tullut tunne, että haluaisi auttaa ilman, että tulee Namibiaan. Esimerkiksi viime viikolla juhlittiin sen perustajan Monican synttäreitä ja lapsia oli varmasti enemmän kuin koskaan. Lapsilla oli kuitenkin varmasti huippupäivä, siellä oli tarjolla kakkua, sipsiä, karkkia sekä ilmapalloja sen normaalin lämpiösen ruoan jälkeen. En usko, että he kovin usein pääsevät herkuttelemaan, kun monet eivät saa edes muuta ruokaa kuin sen mikä tuolla jaetaan. Sinä päivänä en ottanu puhelinta mukaa, joten ei valitettavasti oo yhtään kuvia sieltä. 

Tää viikonloppu käytetään joululahjoja ostellen (jos ne edes mahtuu matkalaukkuun)ja huomenna mennään elokuviin katsomaan Bohemian Rhapsody ja käydään vielä nauttimassa vikat mojitot ja pina coladat :) Ainiin eilen katottiin kannettavalta linnan juhlia, melko paljon pätki, mutta oli silti pakko katsoa! Keskiviikkona hyvästeltiin myös Janika takaisin Suomeen :( Oli ihana tutustua Janikaan ja jakaa tää kaikki täällä yhdessä. Ollaan kyllä laitettu Janikalle joka päivä ääniviestejä ettei se unohda meitä :D Tosi paljon on porukka vähentynyt täällä, ollaan aika lailla viimeisiä ketkä lähtee! Vaikka nyt ei tunnu siltä, että sinänsä ikävöisi mitään täältä, ehkä lämmöllä muistelee vaan kaikkea, mutta on meillä kyllä ollu täällä niin hauskoja hetkiä yhdessä, että varmasti ikäväkin tulee meidän yhteisiä iltoja kun on taas kotiutunut takaisin Suomeen. Ollaan pidetty toisemme täällä järjissään sekä samalla tehty hulluksi :D Esimerkiksi Neksun kanssa ollaan oltu tää kolme kuukautta niin tiiviisti yhdessä, että voi olla onnellinen että pääsi tollaisen ihmisen kanssa reissuun kenen kanssa ollaan tehty kaikki vuorot yhdessä, vietetty kaikki vapaa-aika yhdessä ja jaetaan myös huone yhdessä eikä silti haaveile toisen kuristamisesta (juuri koskaan) ;) Ei ole helppoa lähteä toiselle puolelle maapalloa asumaan 16 tuntemattoman ja erilaisen ihmisen kanssa, mutta onneksi on olemassa tällaisia ihmisiä jotka tekevät tästäkin arjesta ihanan. 

Walvis Bayssa, oltiin tosi korkeella vaikka se ei ehkä näy tästä kuvasta muuten ku mun ja Neksun kauhistuneista ilmeistä :D

Kirjotellaan taas viimeistään meidän reissun jälkeen! Vähä pelottaa kyllä se bussimatka, mutta ehkä me selvitään. :) Ihanaa viikonloppua teille!

Miia