Ensimmäinen kuukausi takana

Moikka!

Ohhoh, meillä on jo KUUKAUSI mennyt täällä! Ja mikä parasta mun ja Nean miehet sekä Maxin veli Aarne tulee tänne ylihuomenna!! Ei malteta odottaa! Lähdetään heidän kanssa Etelä-Afrikkaan - Kapkaupunkiin sunnuntaina ja ollaan siellä kaksi viikkoa joten sinä aikana ei varmaan tekstejä tänne blogin puolelle tule. Eli Suomeksi sanottuna meillä alkaa loma ja työt jatkuvat taas 12.11 Katututran sairaalan synnytysosastolla, itse odotan tätä osastoa kaikkein eniten! :)

Elämä täällä on jo normaalia elämää, mutta yritän silti muistella mitä kaikkea ollaan tehty. Etoshan reissun jälkeen aloitimme leikkurissa harjoittelun ja näimme todella mielenkiintoisia leikkauksia. Varmaan mieleenpainuvin näistä oli yllättävää kyllä - rintojen pienennys! Se oli aika brutaalin näköistä ja en osannut yhtään odottaa millainen se leikkaus oikeasti on. Leikkuri täällä oli aika hurja kokemus, Nea näki hiiren juoksentelevan pitkin lattioita ja joka leikkauksessa lenteli hyttysiä ja kärpäsiä. Steriilit asiat eivät olleet kovin steriilejä ja leikkaussalin ovet olivat aina sepposen selällään auki sekä käytävälle, että muihin leikkaussaleihin. Heräämössä potilaat olivat todella vähän aikaan ja jos katsoisi esimerkiksi NEWS- kriteereitä niin heidät siirrettiin osastolle liian nopeasti leikkauksen jälkeen. Leikkaussalissa eli theatterissa oli kyllä paljon mielenkiintoista nähtävää ja menisin kyllä mielelläni sinne vielä tekemään muutaman päivän, jos mahdollista.

Ollaan käyty tosi monena päivänä shoppailemassa töiden jälkeen. Tässä mun mekon vetskari hajosi ja jouduin soittamaan Janikan korjaamaan sen pukuhuoneeseen :D

Ja välillä auringonottoa altaalla - ihanaa kun täällä on ollut aikaa lukea kirjoja! Oon saanu tuhottua jo kolme kirjaa, mut en saanu matkalaukkuun mahtumaa enempää Suomesta. Onneksi täällä on iso kirjahylly mihin aiemmat vaihtarit on jättäny luettavaa!

Normaaleja ruokia tehdään täällä itse, tässä oli tortillapäivä viime torstaina Janikan ja Nean kanssa :)

Käytiin myös elokuvissa lauantaina katsomassa A Simple Favor. Oli hyvä elokuva ja maksoi vain ehkä 3 euroa?

Kävin myös lauantai aamuna kampaajalla ottamassa letit! Meni 7 tuntia ja maksoi noin 18 euroa. Nää on tosi kätevät täällä :)

Maanantaina käytiin tutustumassa paikallisen mielisairaalaan! Se oli tosi mielenkiintoinen käynti. Osa kuvista on ensihoitaja opiskelija Matiaksen ottamia, joka oli myös meidän mukana kierroksella

Tältä reissulta ei kovin paljon ole kuvia muuta kuin pihalta, koska siellä ei saanut kuvata.

Mielisairaalan vieressä oli myös vankimielisairaala, jossa päästiin käymään. Ensin meidät vietiin pihalle kaikkien potilaiden joukkoon. He tietysti olivat kovin kiinnostuneita meistä ja koko ajan pyörivät ympärillä ja tulivat todella iholle. Sairaaltahan he näyttivät, mutta ei ollut kovin mukava tunne, kun siellä oli kaikkia "puuhapajoja" josta he saivat kaikkia metalliputkia yms käsiinsä. Tämän jälkeen "pääsimme" vielä keskelle maximum securityn ulkoilualuetta, jossa en todellakaan olisi halunnut kääntää selkääni potilaille jotka vaelsivat pihalla meidän ympärillä. Meidän mukana kulkenut henkilökunnan mies vain nauroi, kun olin niin pelokas ja sanoi, että ei ole mitään hätää - vaikka kuulemma potilaat on murhaajia, raiskareita yms. eikä meillä ollut mitään hajua heidän diagnooseista. Tämän jälkeen voin aloittaa hyvin mielin tammikuussa harkan Vantaan psykiatrisessa vankisairaalassa, en usko että enään kovin moni asia järkyttää. 

Aika karut tilathan täällä oli ja potilaita ei lääkitä kovin paljoa. Ja mikä yllättävintä - kaikki tulevat tänne omasta tahdosta hoitoon! Hoito on heille myös ilmaista. Osa potilaista on myös pysyviä asukkaita täällä, koska heidän omaiset eivät halua heitä kotiin, kun kokevat heidän hoidon liian raskaaksi. Yleensä täällä myös samat naamat pyörivät uudellen ja uudelleen, koska eivät saa kotona tarvitsemaansa apua pysyäkseen terveenä. Osastoja täällä oli viisi: naisille yksi, miehille kaksi osastoa (toisessa akuutit ja toisessa päihdepotilaat), masentuneille sekä äideille ja lapsille. 

Tiistaina oltiin tutustumassa yksityissairaalan dialyysiin. Täällä sairaalat ovat olleet aika karuja paikkoja, mutta tänne kun astui sisään niin tuntui kuin olisi mennyt mihin tahansa suomen sairaalaan. 

Dialyysi oli aika samanlainen kuin Suomessakin, joten tästä ei kovin paljon kerrottavaa löydy. Mielenkiintoinen päivä ja oli kiva nähdä, että täältä löytyy myös tällaisia sairaaloita, missä ei torakat kipitä lattioilla ja seinät ole täynnä reikiä. :)

Tänään oltiin taas Home of good hopessa. Lions club International oli ystävällinen ja lahjoitti 100€, jolla sain käydä ostamassa koulutarvikkeita lapsille. En jaksanut kuitenkaan kävellä kaupassa laskin kädessä niin ostoksille tulikin summaksi 175€, hupsis :D No, maksoin itse sitten loput omasta pussista, ainakin näkee suoraan minne rahat ja tavarat menee, eikä ole turhia välikäsiä.

Pienet lapset pääsi piirtelemään ja värittelemään ja isot lapset sai kouluun mukaan kyniä, kumeja, viivottimia, vihkoja yms. :) He olivat todella kiitollisia siellä näistä ostoksista. Max ja Aarne tuo lauantaina Suomesta isot kassilliset vaatteita lapsille, joita Maxin äiti ja meidän äiti on keränny ja ostanut, joten heille on meidän Kapkaupungin reissun jälkeen uusi ihana yllätys luvassa.

Nää lapset on vaan niin ihania täällä, sydän jää tänne!

Suomessa on kuulemma jo lunta?? Nauttikaa tästä ihanasta ajasta siellä, jouluhöperölle tekee pahaa, kun ei pääse laittaa koristeita kotiin. 

-Miia