Etosha
Moikka!!
Taisin lupailla blogikirjoitusta jo viime sunnuntaille, joten pahoittelut että siinä meni hetki. Muutama jo kysellyt missä teksti viipyy :D Kiva kun seuraatte!! :)
Eli viime viikolla oltiin Etoshassa to-la, Etoshan kansallispuisto on Namibian pohjoisosassa sijaitseva, vuonna 1907 perustettu kansallispuisto. Vaikka puiston kokoa on sittemmin huomattavasti pienennetty, yli 22 000 neliökilometrin suuruisena se on yhä eteläisen Afrikan merkittävimpiä villieläinten suojelualueita. Liikkuminen puistossa tapahtuu ainoastaan autoilla, ja autosta poistuminen esimerkiksi valokuvausta varten on yleensä turvallisuussyistä kiellettyä. Parhaat mahdollisuudet villieläinten tarkkailuun ja kuvaamiseen on juomapaikoilla, joita puistossa on kolmisenkymmentä. Kaikissa leireissä on myös valonheittimin valaistu juomapaikka, josta eläimiä voi tarkkailla lähietäisyydeltä. (wikipedia)
Matkamme alkoi siis torstai-aamuna klo. 4.30 ja kuskinamme toimi loistotyyppi Rainie. Minun ja Miian lisäksi matkaan lähti myös meidän kanssa samaan aikaan Namibiaan tulleet eh-opiskelijat. Kulkuneuvonamme toimi minibussi ja mahduimme sinne tavaroinemme tosi hyvin. Ajomatkaa Etoshaan oli n. 5-6 h + monet pysähdykset. Parin tunnin ajomatkan jälkeen jouduimme myös todistamaan pahaa auto-onnettomuutta. Meitä ohittaneesta autosta irtosi rengas meidän edessä ja auto meni monen pyöräytyksen kautta pientareelle. Täällä ei kukaan oikein käytä turvavyötä ja esimerkiksi taxien takapenkillä ei niitä edes ole ja näytti, että tässäkin autossa istuneet olivat ilman, koska toinen kyydissä olleista istui auton vieressä jalka niin monesta kohtaa mutkalla, että varmasti oli murtumat monessa kohtaa jalkaa ja toinen oli käsi kierossa soittamassa apua. Kuski oli omalla paikallaan autossa, mutta valitettavasti menehtyneenä. Avun tuleminen paikalle kesti todella pitkään, reilu puoli tuntia. Tämä oli neljäs onnettomuus mikä täällä nähtiin - tosin pahin sellainen. Auto-onnettomuudet ovatkin täällä todella yleisiä ja ainakin aiempina vuosina täällä oli eniten kuolemaan johtavia auto-onnettomuuksia maailmassa asukasta kohden. Kun tästä järkytyksestä selvisimme niin jatkoimme matkaa, matka oli aika uuvuttava mutta selvisimme!
Pääsimme porteista sisään ja löysimme telttapaikamme Halali-nimiseltä alueelta. Ensimmäinen tehtävä olikin pystyttää teltta, se onnistui hyvin.
Taustalla näkyy "talo", jonka sisältä löytyi tiskauspiste, wc:t ja suihkut.
Huomasimme pian että Etoshassa oli kuumempi kuin mihin olimme tottuneet täällä Windhoekissa. Windhoekissa lämpötila vaihtelee +30-34 välillä mutta Etoshassa meidän tulopäivänä oli huimat +39 astetta lämmintä. Telttojen pystytysten jälkeen Rainie teki meille lounaan, jonka jälkeen lähdimme bongailemaan eläimiä minibussilla!
Rainie tiesi hyviä paikkoja jossa näki erilaisia eläimiä. Aikaa oli myös hyvin ottaa kuvia. Tässä kuvia joita mukana olleen Essi Lappalaisen tarkka kamera kuvasi:
"Mufasa killer"
Ihanat seeprat
Lion King
Pikku antilooppi
Norsut juottopaikalla
Jälleen jellona
Pitkäripsinen kirahvi
Sarvikuono! Näitä kuulemma näkee nykyään vähän vähemmän verrattuna esim. kirahveihin. Oli hienoa nähdä sarvikuono niin läheltä. Ja muutenkin kaikki eläimet. Tuntui kuin olisi ollut jossain elokuvassa. Ei pysty edes sanoin kuvailemaan niitä fiiliksiä mitä tuli kun näki näitä eläimiä niin läheltä. Wau!
Eläinten bongaus reissun jälkeen palasimme takaisin leiriimme ja Rainie loihti meille hyvän iltapalan. Illalla huomattiin (minä pelästyin, Miia rakastui) kun leiriimme tuli kutsumaton vieras; honeybadger eli mesimäyrä! Tää tyyppi oli tosi röyhkeä ja kävi kaikki roskikset kaatamassa ja etsimässä ruokaa. Onneksi ei ihan hirveän iholle kuitenkaan tullut! Tämän vuoksi Rainie muistutti meitä ettei telttaan saa jättää yhtään mitään ruokaa, sillä mäyrä voi sen haistaa kaukaa ja tämän vuoksi se voi tulla väkisin telttaan sisälle. Järkyttävää. Kävimme teltan läpi ettei siellä ollut mitään ja uskalsimme käydä nukkumaan. Aamulla Miia kertoi kuinka hän oli kuullut monien mäyrien äänet meidän telttamme vieressä, kauheeta! Onneksi eivät sisälle tulleet.
Aamupalan jälkeen minibussi starttasi uuteen päivään, uusille safariteille. Ehdimme ajella ehkä vajaan tunnin kunnes yhtäkkiä autosta alkoi kuulua kauhea kolina. Rainie katsoi autoa ja totesi sen olevan rikki. Jouduimme kääntymään ja ajamaan todella hiljaa takaisin jotta auto kestäisi loppumatkan. Tämä oli suuri pettymys missä perjantai-päivä oli ainut kokonainen päivä Etoshassa. Mutta eipä näille mitään voi, olimme tyytyväisiä kun olimme niin monia eläimiä bonganneet jo edellisenä päivänä.
Leiriin takaisin tultuamme vaihdettiin Miian kanssa bikinit päälle ja mentiin leirintäalueen altaalle. Se oli positiivinen yllätys, ihanan iso;
Siellä vietettiin koko päivä uiden ja ottaen aurinkoa. Vuokraisäntämme Kenton lähti tuomaan auton osaa Windhoekista asti jotta saisimme auton kuntoon seuraavaksi päiväksi.
Illalla mentiin katsomaan juottopaikalle näkisikö siellä jotain. No näkihän siellä! Norsuja, helmikanoja ja sarvikuono! Onneksi oltiin varauduttu Miian kanssa hyvin tähän näytökseen;
Ilta menikin nopeaa katsellessa eläimiä ja pimeä tuli niin nopeasti että oli palattava takaisin leiriin. Kenton olikin meitä vastassa ja auton osa oli löytynyt. Söimme jälleen hyvät Rainien tekemät sapuskat ja kävimme nukkumaan.
Seuraavana aamuna aikaisin lähdimme takaisin kohti Windhoekkia. Pysähdyimme matkan aikana krokotiili-farmille katselemaan krokotiilejä sekä maistamaan semmoista. Maistoimme Miian kanssa krokotiilipihviä ja se maistui jännälle. Oli se hyvää mutta erikoista. Kuin puoliksi kanaa ja puoliksi kalaa.
Kun pääsimme kotiin, olikin jo ilta ja jälleen päivä oli mennyt nopeasti.
Kaiken kaikkiaan Etosha-reissu vastoinkäymisistä huolimatta oli upea "once in a lifetime"- kokemus jota me suositellaan kyllä jokaiselle joka eksyy Namibiaan!
-Neksu
Taisin lupailla blogikirjoitusta jo viime sunnuntaille, joten pahoittelut että siinä meni hetki. Muutama jo kysellyt missä teksti viipyy :D Kiva kun seuraatte!! :)
Eli viime viikolla oltiin Etoshassa to-la, Etoshan kansallispuisto on Namibian pohjoisosassa sijaitseva, vuonna 1907 perustettu kansallispuisto. Vaikka puiston kokoa on sittemmin huomattavasti pienennetty, yli 22 000 neliökilometrin suuruisena se on yhä eteläisen Afrikan merkittävimpiä villieläinten suojelualueita. Liikkuminen puistossa tapahtuu ainoastaan autoilla, ja autosta poistuminen esimerkiksi valokuvausta varten on yleensä turvallisuussyistä kiellettyä. Parhaat mahdollisuudet villieläinten tarkkailuun ja kuvaamiseen on juomapaikoilla, joita puistossa on kolmisenkymmentä. Kaikissa leireissä on myös valonheittimin valaistu juomapaikka, josta eläimiä voi tarkkailla lähietäisyydeltä. (wikipedia)
Matkamme alkoi siis torstai-aamuna klo. 4.30 ja kuskinamme toimi loistotyyppi Rainie. Minun ja Miian lisäksi matkaan lähti myös meidän kanssa samaan aikaan Namibiaan tulleet eh-opiskelijat. Kulkuneuvonamme toimi minibussi ja mahduimme sinne tavaroinemme tosi hyvin. Ajomatkaa Etoshaan oli n. 5-6 h + monet pysähdykset. Parin tunnin ajomatkan jälkeen jouduimme myös todistamaan pahaa auto-onnettomuutta. Meitä ohittaneesta autosta irtosi rengas meidän edessä ja auto meni monen pyöräytyksen kautta pientareelle. Täällä ei kukaan oikein käytä turvavyötä ja esimerkiksi taxien takapenkillä ei niitä edes ole ja näytti, että tässäkin autossa istuneet olivat ilman, koska toinen kyydissä olleista istui auton vieressä jalka niin monesta kohtaa mutkalla, että varmasti oli murtumat monessa kohtaa jalkaa ja toinen oli käsi kierossa soittamassa apua. Kuski oli omalla paikallaan autossa, mutta valitettavasti menehtyneenä. Avun tuleminen paikalle kesti todella pitkään, reilu puoli tuntia. Tämä oli neljäs onnettomuus mikä täällä nähtiin - tosin pahin sellainen. Auto-onnettomuudet ovatkin täällä todella yleisiä ja ainakin aiempina vuosina täällä oli eniten kuolemaan johtavia auto-onnettomuuksia maailmassa asukasta kohden. Kun tästä järkytyksestä selvisimme niin jatkoimme matkaa, matka oli aika uuvuttava mutta selvisimme!
Pääsimme porteista sisään ja löysimme telttapaikamme Halali-nimiseltä alueelta. Ensimmäinen tehtävä olikin pystyttää teltta, se onnistui hyvin.
Huomasimme pian että Etoshassa oli kuumempi kuin mihin olimme tottuneet täällä Windhoekissa. Windhoekissa lämpötila vaihtelee +30-34 välillä mutta Etoshassa meidän tulopäivänä oli huimat +39 astetta lämmintä. Telttojen pystytysten jälkeen Rainie teki meille lounaan, jonka jälkeen lähdimme bongailemaan eläimiä minibussilla!
Rainie tiesi hyviä paikkoja jossa näki erilaisia eläimiä. Aikaa oli myös hyvin ottaa kuvia. Tässä kuvia joita mukana olleen Essi Lappalaisen tarkka kamera kuvasi:
Sarvikuono! Näitä kuulemma näkee nykyään vähän vähemmän verrattuna esim. kirahveihin. Oli hienoa nähdä sarvikuono niin läheltä. Ja muutenkin kaikki eläimet. Tuntui kuin olisi ollut jossain elokuvassa. Ei pysty edes sanoin kuvailemaan niitä fiiliksiä mitä tuli kun näki näitä eläimiä niin läheltä. Wau!
Eläinten bongaus reissun jälkeen palasimme takaisin leiriimme ja Rainie loihti meille hyvän iltapalan. Illalla huomattiin (minä pelästyin, Miia rakastui) kun leiriimme tuli kutsumaton vieras; honeybadger eli mesimäyrä! Tää tyyppi oli tosi röyhkeä ja kävi kaikki roskikset kaatamassa ja etsimässä ruokaa. Onneksi ei ihan hirveän iholle kuitenkaan tullut! Tämän vuoksi Rainie muistutti meitä ettei telttaan saa jättää yhtään mitään ruokaa, sillä mäyrä voi sen haistaa kaukaa ja tämän vuoksi se voi tulla väkisin telttaan sisälle. Järkyttävää. Kävimme teltan läpi ettei siellä ollut mitään ja uskalsimme käydä nukkumaan. Aamulla Miia kertoi kuinka hän oli kuullut monien mäyrien äänet meidän telttamme vieressä, kauheeta! Onneksi eivät sisälle tulleet.
Aamupalan jälkeen minibussi starttasi uuteen päivään, uusille safariteille. Ehdimme ajella ehkä vajaan tunnin kunnes yhtäkkiä autosta alkoi kuulua kauhea kolina. Rainie katsoi autoa ja totesi sen olevan rikki. Jouduimme kääntymään ja ajamaan todella hiljaa takaisin jotta auto kestäisi loppumatkan. Tämä oli suuri pettymys missä perjantai-päivä oli ainut kokonainen päivä Etoshassa. Mutta eipä näille mitään voi, olimme tyytyväisiä kun olimme niin monia eläimiä bonganneet jo edellisenä päivänä.
Leiriin takaisin tultuamme vaihdettiin Miian kanssa bikinit päälle ja mentiin leirintäalueen altaalle. Se oli positiivinen yllätys, ihanan iso;
Illalla mentiin katsomaan juottopaikalle näkisikö siellä jotain. No näkihän siellä! Norsuja, helmikanoja ja sarvikuono! Onneksi oltiin varauduttu Miian kanssa hyvin tähän näytökseen;
Vähän viintä.
Ilta menikin nopeaa katsellessa eläimiä ja pimeä tuli niin nopeasti että oli palattava takaisin leiriin. Kenton olikin meitä vastassa ja auton osa oli löytynyt. Söimme jälleen hyvät Rainien tekemät sapuskat ja kävimme nukkumaan.
Seuraavana aamuna aikaisin lähdimme takaisin kohti Windhoekkia. Pysähdyimme matkan aikana krokotiili-farmille katselemaan krokotiilejä sekä maistamaan semmoista. Maistoimme Miian kanssa krokotiilipihviä ja se maistui jännälle. Oli se hyvää mutta erikoista. Kuin puoliksi kanaa ja puoliksi kalaa.
Kuulemma tän ikäisistä krokoista tehdään käsilaukkuja ja vöitä, olisko nää ollu 4-7 vuotiaita
Miia pitää 9 kuukauden vanhaa krokoa sylissä
Krokotiili pihvi ja röstiperunaa!
Kun pääsimme kotiin, olikin jo ilta ja jälleen päivä oli mennyt nopeasti.
Kaiken kaikkiaan Etosha-reissu vastoinkäymisistä huolimatta oli upea "once in a lifetime"- kokemus jota me suositellaan kyllä jokaiselle joka eksyy Namibiaan!
-Neksu
Kommentit
Lähetä kommentti