Puolivälin kuulumiset
Moikka!
Nyt ollaan oltu 7 viikkoa täällä eli enää 5 viikkoa jäljellä! Uskomattoman nopeasti menee aika - varsinkin tuo pikku loma mikä vietettiin Etelä Afrikan Kapkaupungissa. Meidän miehet Roope ja Max, sekä Maxin veli Aarne tulivat siis Namibiaan ja vietimme täällä päivän. Seuraavana päivänä lähdimme Etelä Afrikkaan Air Namibia lentoyhtiön koneella ja matka kesti vain kaksi tuntia. Me olimme Maxin ja Aarnen kanssa Airbnb ( Mikä airbnb?) asunnossa meren rannalla ja Neksu ja Roope olivat keskustassa. En nyt kovin tarkasti avaa meidän lomaa, mutta pääpiirteittän kerron kohokohtia.
Kapkaupunki oli ihana paikka ja voin kyllä suositella sitä kaikille lomakohteeksi. Siellä on ihan hirveästi tekemistä ja varmasti jokaiselle löytyy jotakin. Ruoka oli joka paikassa todella hyvää, mutta ilmasto oli todella vaihteleva. Yhtenä päivänä saattoi olla vain +12 ja tuulla niin, että tukka lähti, mutta heti seuraavana päivänä olikin jo +30 ja aurinko paistoi pilvettömällä taivaalla. Joka päivä pakkasimme mukaan pidemmät vaatteet, koska jo ajamalla vuoren toiselle puolelle saattoi sää muuttua radikaalisti. Tässä muutamia asioita joita teimme (sekä Roopen ja Neksun, että meidän aktiviteetit) Mentiin pöytävuorelle kaapelihissillä (voin sanoa, että korkeanpaikankammoista pelotti!!), vaelsimme Lions head vuoren huipulle, kävimme pingviinien kanssa uimassa Simonstownin rannalla, kävimme Kirstenboschin puutarhassa, venereissu hylkeitä katsomaan, Robben island reissu, SUPpailua kanaalissa (Mikä SUP? ), Aquila Safarilla, huonoista oloista pelastettujen leijonien luona, viininmaistelua viinitiloilla, risteilyjä, erilaisissa paikoissa eläimiä katsomassa jne...
Tässä muutamia kuvia sieltä :)
Robben island
Lions head vuoren huipulta
Hylkeitä satamassa
Kapkaupungista lensimme takaisin Windhoekiin, jossa vietimme poikien kanssa taas päivän, kunnes jouduimme itkukuoron saattelemana hyvästelemään heidät takaisin Suomeen tasan viikko sitten. Tuntui, että nämä hyvästit olivat vielä vaikeammat, kuin ne mitkä annoimme, kun lähdimme Suomesta tänne. Olemme taas seuraavat viisi viikkoa Neksun kanssa kuin paita ja peppu :D (outo sanonta muuten, ootteko miettiny...) Oli pakko äkkiä varata joku uusi reissu meille, kun on jotain mitä odottaa niin menee aikakin nopeammin. Lähdemme Neksun ja Janikan kanssa ensi viikon torstaina Walvis Bayhyn ja Swakopmundiin kolmeksi yöksi. Tehdään sitten maanantaista keskiviikkoon pelkkiä ilta/yövuoroja synnärillä niin, että saadaan kuitenkin viikon työtunnit tehtyä. Tää windhoek on aika tylsä paikka niin täytyy aina lähteä johonkin vähän kauemmas, että näkee jotain uutta. Walvis bay on onneksi rannikkokaupunki - ihana päästä takaisin meren ääreen. Täällä on nyt ollut joka päivä +33-+37 joten päästään vähän viileämpään ilmastoonkin onneksi, vaikka se onkin vain puolen tunnin lentomatkan päässä.
Tosiaan tää viikko ollaan oltu synnärillä ja se on ollut aivan ihanaa! Ollaan oltu todella monessa synnytyksessä mukana ja myös kaikissa vaiheissa, joita äidillä on, kun hän tulee synnärille. Täällä äidit ei siis saa mitään kivunlievityksiä, joten he ovat todella tuskissaan. Myös, jos vauva ei meinaa helposti tulla pihalle niin saksilla vaan leikataan alapää auki ja myös tikataan synnytyksen jälkeen ilman mitään lääkitystä. Hoitajat eivät täällä myöskään tykkää, jos äidit päästävät mitään ääniä, joten äideille jatkuvasti huudetaan, että "tulitko synnyttämään vai huutamaan" ja saatetaan myös lyödä heitä kylkeen tai jalkoihin. Täähän on meille todella pahaa katseltavaa, niin käydään aina kun silmä välttää hellimässä äitejä ja vauvoja. Kaikkein jännitävin hetki on, kun vauva saadaan pihalle ja nostetaan heti äidin rinnalle ja yritetään saada häneen jotain eloa. Välillä kuluu pitkiäkin aikoja ennen kuin vauva päästää mitään ääntä ja silloin meinaa nousta jo pala kurkkuun. Suurimmalla osalla äideistä on HIV ja/tai tuberkuloosi ja muita sairauksia, jonka kanssa ei ole kovin mukava olla tekemisissä. Täällä ei esimerkiksi ole tarvittavia suojamaskeja, joita pitäisi olla kun on tuberkuloosi potilaan kanssa tekemisissä. Onneksi päästään heti suomessa tutkimuksiin, että mitä "tuliaisia" on lähtenyt Katuturasta mukaan.
Seuraavana päivänä eli eilen, käytii ratsastamassa vuoristossa auringonlaskun aikaan. Neksu ei oo koskaa edes koskettanut hevosta, joten se oli sille tosi iso juttu.
Ennen ratsastusta
Nyt ollaan oltu 7 viikkoa täällä eli enää 5 viikkoa jäljellä! Uskomattoman nopeasti menee aika - varsinkin tuo pikku loma mikä vietettiin Etelä Afrikan Kapkaupungissa. Meidän miehet Roope ja Max, sekä Maxin veli Aarne tulivat siis Namibiaan ja vietimme täällä päivän. Seuraavana päivänä lähdimme Etelä Afrikkaan Air Namibia lentoyhtiön koneella ja matka kesti vain kaksi tuntia. Me olimme Maxin ja Aarnen kanssa Airbnb ( Mikä airbnb?) asunnossa meren rannalla ja Neksu ja Roope olivat keskustassa. En nyt kovin tarkasti avaa meidän lomaa, mutta pääpiirteittän kerron kohokohtia.
Kapkaupunki oli ihana paikka ja voin kyllä suositella sitä kaikille lomakohteeksi. Siellä on ihan hirveästi tekemistä ja varmasti jokaiselle löytyy jotakin. Ruoka oli joka paikassa todella hyvää, mutta ilmasto oli todella vaihteleva. Yhtenä päivänä saattoi olla vain +12 ja tuulla niin, että tukka lähti, mutta heti seuraavana päivänä olikin jo +30 ja aurinko paistoi pilvettömällä taivaalla. Joka päivä pakkasimme mukaan pidemmät vaatteet, koska jo ajamalla vuoren toiselle puolelle saattoi sää muuttua radikaalisti. Tässä muutamia asioita joita teimme (sekä Roopen ja Neksun, että meidän aktiviteetit) Mentiin pöytävuorelle kaapelihissillä (voin sanoa, että korkeanpaikankammoista pelotti!!), vaelsimme Lions head vuoren huipulle, kävimme pingviinien kanssa uimassa Simonstownin rannalla, kävimme Kirstenboschin puutarhassa, venereissu hylkeitä katsomaan, Robben island reissu, SUPpailua kanaalissa (Mikä SUP? ), Aquila Safarilla, huonoista oloista pelastettujen leijonien luona, viininmaistelua viinitiloilla, risteilyjä, erilaisissa paikoissa eläimiä katsomassa jne...
Tässä muutamia kuvia sieltä :)
Pöytävuoren huipulta
Kirstenboschin kasvitieteellinen puutarha
Afrikan pingviini
Mangusti eläintensuojelualueella
Norsuja Aquilan safarilla
Viinejä Backsbergin viinitilalla
Pöllöt eläintensuojelualueella
Kapkaupungista lensimme takaisin Windhoekiin, jossa vietimme poikien kanssa taas päivän, kunnes jouduimme itkukuoron saattelemana hyvästelemään heidät takaisin Suomeen tasan viikko sitten. Tuntui, että nämä hyvästit olivat vielä vaikeammat, kuin ne mitkä annoimme, kun lähdimme Suomesta tänne. Olemme taas seuraavat viisi viikkoa Neksun kanssa kuin paita ja peppu :D (outo sanonta muuten, ootteko miettiny...) Oli pakko äkkiä varata joku uusi reissu meille, kun on jotain mitä odottaa niin menee aikakin nopeammin. Lähdemme Neksun ja Janikan kanssa ensi viikon torstaina Walvis Bayhyn ja Swakopmundiin kolmeksi yöksi. Tehdään sitten maanantaista keskiviikkoon pelkkiä ilta/yövuoroja synnärillä niin, että saadaan kuitenkin viikon työtunnit tehtyä. Tää windhoek on aika tylsä paikka niin täytyy aina lähteä johonkin vähän kauemmas, että näkee jotain uutta. Walvis bay on onneksi rannikkokaupunki - ihana päästä takaisin meren ääreen. Täällä on nyt ollut joka päivä +33-+37 joten päästään vähän viileämpään ilmastoonkin onneksi, vaikka se onkin vain puolen tunnin lentomatkan päässä.
Tosiaan tää viikko ollaan oltu synnärillä ja se on ollut aivan ihanaa! Ollaan oltu todella monessa synnytyksessä mukana ja myös kaikissa vaiheissa, joita äidillä on, kun hän tulee synnärille. Täällä äidit ei siis saa mitään kivunlievityksiä, joten he ovat todella tuskissaan. Myös, jos vauva ei meinaa helposti tulla pihalle niin saksilla vaan leikataan alapää auki ja myös tikataan synnytyksen jälkeen ilman mitään lääkitystä. Hoitajat eivät täällä myöskään tykkää, jos äidit päästävät mitään ääniä, joten äideille jatkuvasti huudetaan, että "tulitko synnyttämään vai huutamaan" ja saatetaan myös lyödä heitä kylkeen tai jalkoihin. Täähän on meille todella pahaa katseltavaa, niin käydään aina kun silmä välttää hellimässä äitejä ja vauvoja. Kaikkein jännitävin hetki on, kun vauva saadaan pihalle ja nostetaan heti äidin rinnalle ja yritetään saada häneen jotain eloa. Välillä kuluu pitkiäkin aikoja ennen kuin vauva päästää mitään ääntä ja silloin meinaa nousta jo pala kurkkuun. Suurimmalla osalla äideistä on HIV ja/tai tuberkuloosi ja muita sairauksia, jonka kanssa ei ole kovin mukava olla tekemisissä. Täällä ei esimerkiksi ole tarvittavia suojamaskeja, joita pitäisi olla kun on tuberkuloosi potilaan kanssa tekemisissä. Onneksi päästään heti suomessa tutkimuksiin, että mitä "tuliaisia" on lähtenyt Katuturasta mukaan.
Nämä laitteet löytyy joka synnytyssalista. Tässä laitteessa on lämpölamppu ja vauva viedään heti synnytyksen jälkeen tähän. Sillä aikaa äidiltä otetaan istukka pihalle ja käydään tutkimassa sen rakenne. Se onkin aika jännää ja mielenkiintoista hommaa! Hirvittävän paljon asioita selviää pelkästään sitä tutkimalla.
Neksu vastasyntynyt tyttö sylissä, juuri menossa punnitukseen.
Äitejä joutuu aina opastamaan imetyksessä. Vauvoilla alkaa lähes heti synnytyksen jälkeen suut käymään maidon toivossa ja äitejä joutuu useamman kerran kehottamaan imetykseen tai jopa lypsämään nänniä, jotta maitoa tulee ulos. Eräs hoitaja kehoitti Neksua auttamaan äitiä imetyksessä, eli lypsämään äidin nänniä kun sieltä ei meinannut ensin maitoa tulla. Loppu hyvin, kaikki hyvin; maitoa alkoi tulemaan!
Kaikkein hankalinta vieraan kielen lisäksi on kaikki lyhenteet mitä he käyttävät. Joka asiaan on oma lyhenne ja he aina puhuvat niillä. Joka osastolla on vielä omansa niin siinä menee aina ekat päivät ihmetelessä mitä tarkoittaa, jos papereissa lukee esimerkiksi LOA NVB (LOA on siis asento, jossa vauva on tullut pihalle, eli lyhenne sanasta left occiput anterior ja NVB on lyhenne sanasta normal vaginal birth).
Synnytys vaihe vaiheelta
Ensimmäinen poika, jota oltiin auttamassa maailmaan. Kuusi ensimmäistä oli tyttöjä!
Oli mukavaa kun hoitajat halusivat opettaa Neksulle ja Pauliinalle toisena päivänä kuinka KTG-käyrää otetaan (kardiotokografia), ensin tunnusteltiin missä kohtaa mahaa vauva on ja sen jälkeen alettiin etsimään sydänääniä monitorin avulla, tämän jälkeen kytkettiin vielä toko-monitori eli monitori joka tunnistaa supistukset. Näitä otettiin 20 min ajan.
Vapaapäivänä suuntasimme ajamaan Kartingia. Se oli Neksun ensimmäinen kerta, mutta me oltiin Janikan kanssa käyty aiemmin ajamassa. Oli tosi kivaa ja voitin jopa mitalin :D Neksu uhkasi körötellä koko matkan, ku ei oo oikee kovan vauhdin ystävä, mutta en päässy, ku vaan kerran siitä ohi joten aika hyvin ekalta kerralta!
Päivän toiseksi paras ja Neksuki pääs listoille! :D
Seuraavana päivänä eli eilen, käytii ratsastamassa vuoristossa auringonlaskun aikaan. Neksu ei oo koskaa edes koskettanut hevosta, joten se oli sille tosi iso juttu.
Kauniissa Namibian vuoristomaisemissa
Ratsastuksen ja piknikin jälkeen
Tällaiset on tän viikon kuulumiset tiivistettynä. Muuten ihan normaalia elämää - töitä, salia ja kaupassa käyntiä. :) Tänään piti mennä taas joogaamaan niinku joka sunnuntai, mutta mulla on eilisestä asti ollu tosi kipeä olo, niin jää väliin :( Toivottavasti huomenna parempi olo, niin pääsee taas synnärille, en haluis jättää siellä yhtään päivää väliin. Neksu kyllä toi mulle sellaisen määrän lääkkeitä, että luulis tulevan super vauhtia kuntoon :D Ei oo olemassa vaivaa, johon tolla naisella ei olis lääkkeitä!
Toivottavasti Suomessa on kaikki hyvin? :) Viiden viikon päästä nähdään! Kirjotetaan varmaan taas Walvis Bayn jälkee kuulumisia.
Terkuin Miia
Kommentit
Lähetä kommentti