Perillä kohteessa!

Vihdoin se päivä koitti, mitä ollaan innolla ja kauhulla odotettu. Molemmilla meni vikat päivät perhettä ja ystäviä hyvästelessä ja ollaan saatu niin mahtavat tsempit kaikilta, että näiden voimalla kyllä jaksaa ahertaa tämän kolme kuukautta vaikka missä olosuhteissa. On kyllä huippua huomata millaisia ihmisiä meillä on ympärillä, niin työpaikalla kuin siviilissä. Kiitos siis teille kaikille, kun te kannustatte ja tsemppaatte meitä näin kovasti, näihin kaikkiin kauniisiin sanoihin voidaan turvautua niinä päivinä, kun koti-ikävä iskee tai tuntuu, että työ täällä syö ihmisen täysin.

Hyvästelimme meidän ihanat saattajat lentokentällä ja mentiin heti tilamaan skumpat, että ei itkettäisi koko aikaa kentällä :D Päästiin pahimman järkytyksen yli ja 16 tunnin lennot meni helposti ja nopeasti lemppari lentoyhtiön Qatarin siivillä. Paniikkipissa meinasikin tulla sitten Windhoekin lentokentällä, kun ne aiemmin mainitsemat viisumit eivät koskaan saapuneet meille. Meille annettiin ohje, että menkää vaan normaalisti turistina maahan, niin saamme viisumit kun olemme jo maassa ja tapaamme yhteyshenkilömme. Helpommin sanottu kuin tehty. Meillä oli ihan kamalat virkailijat, jotka suoraan vittuilivat ja olivat ilkeitä. Kaikki mitä sanoimme kyseenalaistettiin ja kaikkia mahdollisia yhteystietoja otettiin ylös. Virkailija ei suostunut myöntämään viisumia koko ajalle, joten hyvä syy lähteä käymään esimerkiksi Etelä Afrikassa kuukauden päästä, jotta kun palaamme maahan, voimme taas anoa uutta viisumia. Virkailija sanoi vain meille, että lähtekää nyt pois siitä tiskiltä ja länttäsi passit käteen.... Naama punaisina kipitimme lentokentältä mahdollisimman pian pois ennen kuin muuttavat mielensä.

Lentokenttäjärkytys loppui nopeasti, kun meidän kuljettaja saapui hakemaan meidät. Ihan huippu tyyppi ja heti kun poistuimme lentokentältä tiellä juoksi isoja paviaaneja ja Kuduja (se on iso antilooppi jolla on pyörylä sarvet, googletin juuri :D) Aloin kiljumaa ilosta kun näin Namibian kauniin luonnon ja kaikki nämä ihanat eläimet täällä juoksentelmassa (ja olimme vasta kääntyneet pois lentokentän pihalta).

Tuo musta möykky on paviaani :D

Lentokentältä meidän kotiin oli noin 40 minuuttia matkaa ja se menikin nenä kiinni ikkunassa ihaillen tätä kaikkea kaunista ympärillä ja jutustellen kuskin kanssa. Kuski esitteli meille meidän kämpän ja ihan mukavaltahan se näytti. Meillä on Nean kanssa yhteinen makuuhuone ja wc/kylpyhuone, mutta keittiö ja olohuone jaetaan kahden muun Suomalaisen kanssa. Samassa pihapiirissä on myös kaksi muuta taloa, jossa toisessa asuu neljä Suomalaista tyttöä ja toisessa isossa talossa asuu Norjalaisia ja Ruotsalaisia, en ole ihan varma kuinka monta, kun meni pää pyörälle kätellessä niin monia. Kaikki meistä on sairaanhoitaja -tai ensihoitaja opiskelijoita. 

Nea ja meidän talossa asuvat koirat

Käytiin kaupassa ja tässä on vaan kolmen ihmisen ostokset :D

Hurjasta ostosmäärästä huolimatta ei jaksettu kokata tänään vaan mentiin ulos syömään Joe´s Beerhouseen . Tosi upea paikka ja ihan älytön ruokalista, sieltä löyty kaikkea krokotiilistä Kuduun. Me päätettiin aloittaa kokeilemalla seepraa ja tässä onkin kuva meidän seepra pihvistä. Oli ihan hyvää, mutta melko kuivaa lihaa. Paikallinen olut oli kans maistuvaa. Tää annos taisi maksaa 8 euroa. Ollaan tosi poikki tosta matkustamisesta, mutta ahkerina opiskelijoina käytetään loppuilta läppäreiden ääressä tekemällä koulutehtäviä. Suunniteltiin, että huomenna mentäis eläintarhaan, mutta katsotaan mitä päivä tuo tullessaan. :)

-Miia